Voihan villahousut

Olipahan maanantai. Aamulla piti olla tasan klo 8 töissä, sillä opettajan oli määrä tulla täyttämään työssäoppimislomakkeet työpaikalle. Aamulla mittari näytti +1, joten ajattelin mennä kytkemään auton lämppärin päälle. Joku mun alitajunnassa kuitenkin kehotti tarkistamaan, että onko lämppärinjohto paikoillaan. No eipä ollut. Mies oli laittanut oman lämppärinsä viikonloppuna jo varastoon odottamaan ensi talvea, ja kerännyt samalla molempien johdot talteen. Hilpasin yöpaitasillani kiinnittämään johtoa takaisin, tuulilasi oli niin jäässä, että ilman lämmitystä sitä saisi skrapailla ties kuinka kauan.

Niukin naukin ehdin lähtemään ajoissa, ja kirosin itseäni kun aina jää viime tippaan lähteminen. Suunnilleen kolmasosa matkasta oli taittunut, kun horisontissa näkyi siniset vilkkuvalot. No mutta tämäpä hienoa! Kaksikaistainen ”metsätie” (molemmin puolin oli metsää, ei se mitään oikeaa metsikköä siis ollut) ja väylä aivan tukossa. Olin jo kaivamassa puhelinta esiin soittaakseni pomolle ja kertoakseni myöhästyväni, kunnes letka alkoi liikkumaan, ja poliisisetä siellä heilutteli niitä valokeppejään. Maija tuli vastaan edelleen vilkut päällä, ja pysähtymis-, yms. merkkejä näytellyt poliisimies lähti kävelemään tienreunustaa jonnekin.

Pääsin työpaikalle klo 7.55, eli olin peräti ajoissa! Opettajan mersu (kyllä, uusi valkoinen mersu) oli parkkipaikalla, mutta ilmeisesti hän hoiti jotain asioitaan, tai ei vain uskaltanut tulla sisälle ennen kuin kello löi 8. 😀 Pomo ei ollut vielä paikalla, joten jäimme odottelemaan. About varttia yli pomo ilmestyi, silläkin ollut joku äksidentti vissiin. No, täyteltiin paperit ja sovittiin alustava aika, kun annan näytöt (iik!) ja opettaja painui matkoihinsa.

Koko työpäivä meni kummallisesti haukotellessa, vaikka menin mielestäni ihan ajoissa nukkumaan. Iltapäivästä huomasin että ilma oli vaan viikonlopun jäljiltä niin tunkkainen, että siksi olin haavi auki jatkuvasti. Kävin pienellä happihyppelyllä ulkona ja jatkoin hommia.

Toinen outo juttu haukottelun lisäksi, oli selän, hartioiden ja käsien jumi ja särky. Koitin kovasti kiinnittää huomiota istuma-asentooni, mutta ei tuntunut auttavan. Nousin venyttelemäänkin tuon tuosta, mutta siitä ei ollut mitään merkittävää hyötyä. Satuinpa mainitsemaan asiasta Facebookissa, jolloin kaveri muistutti että tehtiin eilen punnerruksia kotikuntotestiä varten. Meidän piti aloittaa 6 viikon kesäkuntohaaste tänään ja siksi tuo testi. No, ei siis ihme jos olen juntturassa.

Tuosta haasteesta sen verran, että totesin jo viime viikolla kaverille, että ei taida tulla mitään, tuo työssäoppiminen imee mut niin kuiviin että hyvä kun jaksan pysyä valveilla iltakymmeneen. Aikaisemmin mun on turha mennä nukkumaan, tai herään keskellä yötä ja sitten ei oo kellään kivaa. No, eilen niitä punnerruksia tehdessäni mietin itsekseni että kyyyyyllä se haaste varmaan silti tässä samalla menee. Pah! Muutama hassu punnerrus (pöytää vasten vieläpä) ja meikä on ihan rikki. Vaihdettiin siis haaste muotoon ”6 viikon tee nyt helvetti edes jotain”-haasteeksi. 😀

Mä lupasin ite tänään hillua Selättimellä kun sellainen kerran on. Eilen sen kaivoin sohvan alta piileksimästä, mitenhän lie sinne joutunut… *pyörittelee silmiään*

***

Otsikkoon liittyen, mä olen ihaillut jo hetken aikaa Donnan hienoja villahousuja, eli vähemmän nätisti sanottuna perskarvoja. 😀

Ulkona kun rouva kävelee mun edessä, niin ne karvat on kuin astetta hienommat villahousut heiluessaan tahdissa. Siksi harmitti, kun mies pyysi mua leikkaamaan ne pois. No, syy on kyllä ihan ymmärrettävä, leidillä ollut vähän löysä vatsa ja villahousut likaantuneet.

Ajattelin ensin pestä niitä ja kammata, jos vaikka ne voisi säästää, mutta kokeiltuani sitä, jouduin nöyrtymään ja hain sakset. Dee antoi tosi nätisti mun taas touhuta, vaikka häärinkin sen peräpään kimpussa. Koitin jopa anaaleja tyhjennellä, ja senkin Dee antoi tehdä värähtämättäkään, mutta tyhjennys ei onnistunut. En vaan ole koskaan siinä onnistunut, mutta ehkä vielä joskus. Ne tyhjennettiin kyllä vasta reilu kuukausi sitten, haavahakasten poiston yhteydessä, mutta taitavat olla taas täyttymässä kun Dee hinkkasi takamustaan lattiaan tänään.

Mutta jospa tämä tällä erää meidän lauman takamuksista. 😀

Vastaa