Valmista tuli!

Pidin tässä tahattoman bloggaus-loman, mutta nyt takaisin sorvin ääreen. 🙂

Toukokuun viimeisenä perjantaina, 29.5. sitten lopulta vihdoin ja viimein valmistuin merkonomiksi. Ja on tämä ollut kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa ettei tosikaan. Olen ollut niin otettu ihmisten muistamisista, etten tiedä miten päin olisin. On mulla vaan ihania tyyppejä elämässäni!

Työssäoppimispaikalla muistivat mua valmistumislahjalla, ja ajattelin että ehken mä sitten ollutkaan niin hirveän huono työntekijä. 🙂 Koululla juhla itsessään oli hieno kokemus. Juhlan loputtua kun valuimme juhlasalista pois, pari opettajaani pyysivät mut sivuun, ja antoivat kirjekuoren. Olin taas ihan äimän käkenä. Mun opettajat muistivat mua ”yksityisellä” lahjalla, jotenkin tosi upeaa. En saanut yhtenäkään vuonna minkään valtakunnan stipendejä, ja myönnän että harmitti. Mutta kun sain opettajien lahjan…no, se oli parempi kuin yksikään opiskelumenestykseen perustuva luokkastipendi!

No, sitten tuli ystävien ja sukulaisten lahjat.

Ensimmäinen tuli postissa Minnalta. Upea itsetehty kortti ja paketista paljastui kirja. Näin ensin takakannen, jossa oli ruotsinkielistä tekstiä, ja mä mietin että nyt se piruilee mulle! 😀 Mutta ei, se oli mun haaveilema ”aikuisten värityskirja”. Saan harjoittaa mindfulnessia värittämällä upeita eläinkuvia. <3

 

Viikko valmistumisen jälkeen, oli mun omat valmistujaisjuhlat anoppilassa lähimmille sukulaisille, ja ne meni paremmin kuin hyvin! Mahduin mekkooni 😀 , ruokaa oli tarpeeksi ja kaikilla vaikutti olevan mukavaa. 🙂 Olin tosi iloinen siitä, että lähes kaikki mun neljä sisarusta puolisoineen tulivat paikalle. Yksi veli jäi pois, kun sillä oli jo aiemmin suunniteltu meno, mutta lähetti vaimonsa ”edustamaan”. Lisäksi paikalla oli mun täti ja ”isäpuoli”, eli mun sisarusten isä joka on kyllä ollut mullekin aina kuin isä. Miehen puolelta paikalla olivat miehen vanhemmat ja vanhin sisko lapsineen.

Miehen sisko on samanlainen käsityöläinen kuin minä, ja ollaan hyvin paljon samalla aaltopituudella. Häneltä sain käsityökirjan, itsetehdyn kukkaron ja joka kesäistä Karnaluks-reissuamme varten vähän käyttörahaa. Ihana, täydellinen lahja. 🙂

Sisarukset sitten yllättivät ihan toden teolla!

Heiltä tuli yhteinen lahja. Kurkkasin lahjapussiin ja siellä oli Muumi-lasitaulu. Vitsailin siinä, että ihan varmaan on kuvana Mörkö – tai Haisuli ja Haisulihan se siinä komeili! En ole mikään muumifani, kämpästä ei löydy ensimmäistäkään muumumukia (henk.koht. en maksa 15 € pienestä mukista vaikka siinä olisi mikä kuva!), mutta muumit on jees kyllä muuten. Siinä mietin mitä sanoa, ja että mikä lahjan idea oli, kun kaikki odottavasti katsoivat minua ja käskivät ottamaan taulun pois paketista.

Paketista paljastui valokuvakehys, mutta siinä ei suinkaan ollut Haisulin kuvaa, vaan tatuointilahjakortti!

Silloin kun meidän äiti kuoli, mä halusin ottaa muistotatuoinnin, ja kuvan perustakin oli jo valmiina. Mutta enhän mä ole sitä saanut aikaiseksi. Eikä mulla ole ollut sellasia rahoja irrottaa. Sisarukset tiesivät tämän ja täytyy sanoa että täydellisempää lahjaa eivät olisi voineet keksiä! Nytkin meinaa kyyneleet puskea silmäkulmista kun ajattelen asiaa.

Miehen vanhemmilta, tädiltä ja mummulta tuli sitten ihan yhtä tärkeää – eli rahaa. Eipä sitä koskaan ole liikaa. Jokainen lahja kosketti mua syvästi. <3

***

Nyt ollaan suunniteltu miehen siskon kanssa sitä Karnaluks-matkaa, ja tänä vuonna päätettiin tehdä oikein vimpan päälle. Aikaisempina vuosina ollaan menty Viking Linen iltalähdöllä niin, että ollaan nukuttu yö laivassa, ja aamulla kukonpierun aikaan ryysitty laivasta silmät ristissä ulos. Mä näin kylpylätarjouksen ja ehdotin sitä, ja nyt meille on tulossa semmonen reissu että oksat pois! Meillä on auto mukana, ja ollaan kylpylässä kaksi yötä. Ajankohta piti valita tarkkaan niin, että mies on kesälomalla jotta voi jäädä kotiin koirien kanssa. Valittiin lopulta lähdöksi torstai 16.7. ja paluu lauantaina 18.7. Seuraavana päivänä on miehen veljenpojan ristiäiset, joten jään miehen siskolle yöksi kun tullaan ja menen heidän kyydillään sitten juhliin.

***

Valmistujaisissa kerroin että meinataan mennä miehen kanssa naimisiin vuoden päästä kesällä. Meillä vaan on ollut tavasta mielipide-eroja. Mä halusin kirkkohäät pukuineen ja lähimpine sukulaisineen, kun taas mies haluaa mennä naimisiin hissukseen maistraatissa. Puhuttiin aiheesta sitten yhtenä päivänä, ja mä vihdoin tajusin priorisoida asiat. Mies kertoi, kuinka vaikea pelkkä ajatus kirkkohäistä ja huomiosta on sille, ja mäkin sain vihdoin pään pois perseestäni. Mietin, että jos se asia on hänelle edes puoliksi niin ahdistava, kuin ajatus mulle opinnäytetyön pitämisestä auditoriossa, niin en mä halua pakottaa sitä siihen. Naimisiinmeno on mulle se juttu, ei hienot häät.

Sanoin sitten, että maistraatti on mulle ok. Mutta pikkuhiljaa aloin tulemaan siihen tulokseen, että sittenhän voitas mennä naimisiin jo heti tänä kesänä, nyt kun ei tarvitse suunnitella, säästää tms. niitä kirkkohäitä varten. Juttu lähti puolivitsinä, mutta lopulta katottiin kalenteria miehen kanssa, ja mietittiin sopivaa päivää.

Ensin sovittiin että maanantaina 13.7., koska miehellä on silloin loma, ja meidän tapaamisen vuosipäivä on 11.7., mutta koska maistraatit ei lauantaisin ole auki, niin tuo maanantai olisi seuraava sopiva. Mutta koska otan miehen nimen, niin piti valita Karnaluks-reissun jälkeinen päivä, kun matkat on varattu nykyisellä nimelläni. Katsottiin maistraatin sähköisestä ajanvarauksesta sopivaa päivää, ja siksi valikoitui 20.7.

Kolme viikkoa, ja me ollaan naimisissa! Tuntuu hullulta, mutta toisaalta ollaanhan tässä oltu jo 6 vuotta yhdessä, joten mitä tässä enää odottelemaan. Niin paljon on koettu yhdessä, että mun kaverikin sanoi ettei hän voi kuvitella mitään mikä meidät enää erottais, ja mulle avioliitto on kuitenkin tärkeä. En mä halua olla avopari lopun ikää.

Kun saatiin päivä päätettyä, kerroin sitten miehen veljen vaimolle (ja kouralliselle muita ihmisiä kun olin niin innoissani), joka on myös ystäväni. Hän kyseli sitten että miten aion laittaa tukkani ja meikkaanko yms. Hetken perästä soitti ja käski varaamaan 14.7. klo 11 -> pari tuntia. Olin vaan että öö, okei 😀 Hetkeä myöhemmin soitti uudestaan, ja ilmoitti että hän, miehen kaksi siskoa ja anoppi kustantavat mulle polttarilahjaksi kampaajakäynnin!

Mä en ehkä kestä. Miten ihana juttu!

En lakkaa ihmettelemästä, että mitä hyvää olen edellisessä elämässäni tehnyt, kun mulle on siunaantunut näin ihania ihmisiä elämääni. <3

Vastaa