Tiistai 17.3.

Tänään on ollut kökköpöö-päivä. Maha ihan pirun kipeänä, pidempi iltalenkki koirien kanssa voitiin unohtaa jne. Ottaa päähän ja rajusti. 🙁

Mutta jotain hyvääkin tässä päivässä. Mummi täyttää tänään 83 vuotta, ja minä sain palautettua kaksi etätehtävää koululle, taas millin lähempänä valmistumista. 🙂

Opiskelujuttujen lisäksi olen katsonut iPadilta Kaunareita (kyllä, KAUNAREITA!) ja neulonut kissalle paitaa (kyllä, KISSALLE). Xena kun on niin mahdoton turkkinsa kanssa, että näin keväisin kun talvikarvan PITÄISI vaihtua ohuempaan kesäkarvaan, niin sepä jääkin sikinsokin ja sitten on takkua. Eikä auta vaikka harjaan, kampaan ja furminoin. Viime kesänä ajeltiin se, nyt ajattelin tehdä sen jo aiemmin ja siksi tuo paita notta saa sen illalla päälleen kun menee pihalle.

M on iltavuorossa, eli tulee joskus 1-2 aikaan yöllä kotiin. Mä niin tykkään kun illat on mun, saa olla ihan rauhassa ja kolista ja mölistä ilman pelkoa siitä että toinen herää. Aamuvuoroviikolla kun se menee nukkumaan jo klo 18-20, niin silloin pidetään volyymit alhaalla eikä riehuta. 😀

Huomenna pitäis soittaa yhteen tilitoimistoon ja kysellä, joko se on päättänyt ottaako se mut sinne topi-jaksolle vai nou. Viikon verran vastausta ootellu, jos ei ota ni voi paska sanon. Ei oo kyllä odotukset kauheen korkeella, eilen se ainakin kuulosti niin burn-outilta että melkeen ärsytti. No okei, ärsytti se, ei se mun vika ole jos sillä on kiire ja hulina ja kalina ja… Peukut pystyyn, muu ei auta!

 

Vastaa