Soittelua…

Soitinpa tuossa pariin tilitoimistoon. Ensimmäisenä kokeilin kepillä jäätä sitä, jolle soitin ensimmäisen kerran jo toissaviikolla, ja uudestaan viime viikolla maanantaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. Maanantaina hän vastasi, muttei ehtinyt puhumaan ja pyysi soittamaan keskiviikkona. Soitin, mutta ei vastannut. Soitin siis äsken jälleen kerran…ei vastannut. Mua alkaa nyt ärsyttää niin paljon toi vastaamattomuus, että mä taidan unohtaa koko tyypin firmoineen. Ei anna kovin hyvää vaikutelmaa tuollainen toiminta.

No, toisena soitin sitten tilitoimistoon, josta tuttava vihjas mulle torstaina, ja jonne soitin perjantaina. Silloin hän kuulosti kiireiseltä, ja sanoikin että on tapaamisessa, joten jätin vaan yhteystietoni.

No, kärsimättömyyttäni tosiaan soitin äsken uudestaan, ja älysin heti alkuun kysyä että onko kiire vai löytyykö hetki aikaa. Nyt oli aikaa, ja päästiin juttelemaan. Ihan hyvä että soitin, koska hän oli ilmeisesti jo ehtinyt hukata sen lappusen mihin oli perjantaina kirjoittanut yhteystietoni. 😀

Koitin kertoa mahdollisimman paljon, mistä on kyse ja mainitsin suosittelijankin. Jossain vaiheessa hän kysyi että mikä on palkkani. Menin ihan puihin, ja piti hetki koota itseäni. Kerroin, että ei ole palkallista harjoittelua, vaan ihan ilmaista työvoimaa (joku ahne olisi varmaan ruvennut luettelemaan palkkatoiveitaan, mutta mulle tärkeintä on saada se harjoittelupaikka). Lupasi keskustella huomenna työntekijöidensä kanssa ja soittaa minulle viimeistään keskiviikkona. Nyt vaan peukut pystyyn! 🙂

Jäi hyvä fiilis, ja toivon todella että pääsen tuonne!

Vastaa