Show nimeltä Nuppu

Kakara järjesti taas jännitystä elämään.

Dee oli takapihalla ja Nuppu odotteli sohvan käsinojalla tapansa mukaisesti takaoven ikkunasta kurkkien. Yhtäkkiä alkoi ihan järkyttävä metelöinti. Nuppu piti vahtia mitä pihalla tapahtuu, ja narun (koirien pihahihnan siis, missä koirat ovat kiinni) heilunnasta päätellen jotain nyt tapahtui. Feikkicrocsit jalkaan ja pihalle katsomaan. No, siellähän oli talon toisen päädyn naapuri oman lieronsa kanssa ja Dee ihan innoissaan (molemmat tytöt ovat ihan rakastuneita tähän roomeoon).

Meillä kasvaa tossa talon kulmalla raparperia. Tekee aivan jäätävän kokoiset lehdet, ja lopulta sen kukkavarren  joka kasvaa helposti yli kaksimetrikseksi. Me kun ei ymmärretä moisen hyvän päälle, olen koittanut välillä aina vihjailla esim. anopille, että ne voisi tulla siitä hakemaan pois ENNEN kuin se kukkavarsi kasvaa, sittenhän se kuulemma on lähes syömäkelvotonta. Yleensä raparperit vaan kuihtuvat sijoilleen, mutta sinnikkäästi joka kesä ne jaksaa yrittää. 🙂

Naapuri sitten kysyi tuossa pari päivää sitten, että käytetäänkö me noi raparperit, ja jos ei, niin saako hän tulla hakemaan? No tottahan toki, hae pois vain. Nyt oli sitten tullut hakemaan, oli vain ensin ajatellut huikata että on paikalla, mutta Deen rakkaudenosoitukset eivät ilmeisesti nopeuttaneet etenemistä. 😀  Nuppu oli vapaana, ja päästin Deenkin vapaaksi, omalla pihalla kun oltiin. Ja kun Dee ei kauas minusta karkaa ja Nuppu osaa niin hyvin tänne-käskyn. Joopa joo…

Naapuri kaksin käsin kiskoi raparpereja, joiden lehdet olivat aurinkovarjon kokoisia noin suunnilleen. Totesi sitten, että vie ensin rapaperit ja hakee sitten koiransa. Lähti rapaprperit sylissä kävelemään ja Nuppu perään. Tänne-käsky oli joku epäselvä mumina  neidin mielestä, eikä nimellä huutaminen tuottanut parempia tuloksia. Voi moro! Katsoin parivaljakon perään (samalla Dee liehitteli roomeotaan), ja totesin sitten että näyttää pysyvän muutaman metrin säteellä naapurista, joten olkoot. Pian tulivatkin takaisin, tosin naapuri KANTOI Nuppusta, meidän vajaan 10 kilon keijukaista…

Vaihdettiin koiria ja tulin tyttöjen kanssa sisälle. Kaikki kolme olivat ulkona, Xena kun ei kielloista huolimatta pysy sisällä jos olen koirien kanssa takapihalla, mutta se vaan istuksii terassilla ja naattii selvästi kesästä. Että näin hyvin meillä on tämä auktoriteettiasema juurtunut noiden luupäiden kalloihin. 😀

Vastaa