Paikkailua

Mies tuossa pari päivää sitten tuli töistä kotiin, ja kertoi että farkuissa on reikä, pitäis paikata. Sovittiin että paikkaan viikonloppuna, kunhan ovat käyneet ensin pesussa. Tänään sitten otin housut käsittelyyn, ja kyllä siinä sai vähän aikaa miettiä, mikä olisi paras paikkaustapa. Housut olivat nimittäin revenneet vetoketjun alapuolelta. Ja ihan kunnolla revenneet, ei mikään pikku reikä, vaan 7cm pituinen ratkeama.

Ei muuta kuin liimaharso esiin, pala vanhoista farkuista ja silityspuuhiin. Kun ”paikka” oli liimattu, kaivoin ompelukoneen esiin ja vedin siksakilla paikan vielä kiinni pitkin ratkeaman reunoja. Nätimminkin olisin saanut paikattua, mutta mies halusi, että tulee vähän ”lisävaraa” ovat kuulemma olleet kireät. No, näköjään. 😀

Kuumetärinästä huolimatta, lopputulos on yllättävän hyvä, eikä edes niin kovin erottuva kuin kuvasta voisi päätellä.

DSC00044

 

***

Illalla yhdeksän maissa koirat alkoivat haukkumaan takapihan ikkunalla jotain. Mies meni katsomaan, ja sielläpä oli naapuruston cavalierherra. 😀 Oli kiskaissut itsensä irti, ja hihnoineen päivineen tullut Nupun juoksuisten hajujen houkuttelemana meille. Odotti siellä että avataan ovi. Onneksi oli tuttu koira, niin uskalsin ottaa sen kiinni ja lähdettiin kiertämään korttelia. Mistään ei kuitenkaan rynnännyt rekun omistajaa, joten palattiin sisälle (kun meidän tytöt olivat turvallisesti koiraportin takana) ja mietittiin mitä tehdään. Muistelimme, että koira asuu ihan tuossa lähellä, valkoisessa rivarissa. Harmi vaan ettei hajuakaan missä asunnossa. Lähdin kuitenkin palloilemaan haukun kanssa sinne, jos vaikka lykästäisi.

Pari suht nuorta poikaa oli leikkimässä ja kysyin heiltä tietävätkö he missä asunnossa mahtaa olla omistaja. Minut ohjattiin oikealle ovelle, mutta ovea ei tullut kukaan avaamaan. Sitten jostain kaukaa kuului ”Jero!”, ja samassa muistin että sehän tämän koiran nimi olikin. Huusin takaisin että ”täällä!” ja lähdettiin huutelijaa vastaan. Poju tunnisti omansa ja hyvilläni ojensin hihnan toisen pään naiselle. Tulipa hyvä mieli. 🙂

Tämmöinen mussukka odotteli morsmaikkuaan oven takana

Tämmöinen mussukka odotteli morsmaikkuaan oven takana

 

Harmi etten saanut parempaa kuvaa, piti vaan äkkiä napata, jos omistajaa ei löytyisikään, niin voisi laittaa Facebookiin ilmoituksen. Onneksi ei tarvinnut. 🙂

Vastaa