Operaatio ”Työpöytä kuntoon” suoritettu

Lauantaina mieheni lähti viihteelle parin kaverin kanssa. Sovimme, että haen hänet yöllä kotiin, niin ei tarvitse miettiä yöpymisiä. Illalla jossakin välissä rupesi väsyttämään, ja koska edessä oli vielä monta tuntia valvomista, ennen kuin piti lähteä miestä hakemaan, sain idean miten pysyä hereillä ja olla hyödyksi…

Minulla on ollut oma nurkkaus olohuoneessa. Lasisella sohvapöydällä on ollut näppis ja näyttö, keskusyksikkö sohvan vieressä ja hiiri siinä sohvalla. Mielenkiintoinen ratkaisu, eikö? No, se on toiminut mainiosti, meillä ei käy paljon vieraita joita istutettaisiin sohvalle ja seurusteltaisiin. Syy tähän järjestelyyn, on ollut se, että televisio sijaitsee (yllättäen) olohuoneessa, ja halusin katsoa sitä samalla kun chattailin koneella. Nyt en ole enää pitkään aikaan katsonut televisiota televisiosta. Tallennettavat tv-ohjelmat menevät pilvipalvelimelle, eikä tallennu boksille, joten olen katsonut ohjelmat tabletilta. Lauantaina siis päätin, että siirrän romppeeni meidän harrastehuoneeseen, ja olkkarista tulee taas olkkari.

Harrastehuone ei ole mikään 50 shades of Grey -tyyppinen kammio, vaikka joku vähän likaisemmalla mielikuvituksella varustettu tyyppi voisi jotain sen suuntaista nimestä päätellen kuvitella. 😀 Harrastehuoneessa on miehen tietokonenurkkaus, sekalaista sälää, kuntopyörä, silityslauta ja -rauta, miehen kaksi jotain ihme työkaluihin liittyvää konetta, sekä minun ompelupöytäni. Ongelma vaan oli se, että vuosi sitten kun pistin ompelun jäihin ja keskityin opiskeluihin, ompelupöytä muuttui puhtaiden pyykkien kasaksi. Lauantaina sitten tuumin, että hyvin siihen pöydälle mahtuu sekä ompelukone ja saumuri, että tietokone.

Aloitin viikkaamalla vaatteet kaappiin, ja muutenkin järjestelemällä. Sitten tuli soitto, ja lähdin hakemaan miestä lisustansa. Eilen sunnuntaina jatkoin hommia. Tyhjensin pöydän, vein kangaskasat kaappiin ja niin edelleen. Imuroin, siirsin pöydän toiseen paikkaan, hyörin ja pyörin, puunasin ja pesin. Lysti loppui kuitenkin suht lyhyeen, kun totesimme miehen kanssa, että meillä ei ole toista pitkää nettikaapelia. Enkä tietenkään voisi yhtä iltaa olla ilman nettiä/katsoa pelkästään ohjelmia tabletilta/ottaa läppäriä käyttöön langattomalla nettiyhteydellä/tehdä jotain hyödyllistä, kuten siivota ja järjestellä olkkaria. No, lopulta olin vähän koneella, katsoin vähän Netflixiä ja purin ja pesin miehen vanhan näppiksen.

Tänään mies kävi rengasliikkeessä, ja samalla poikkesi hakemaan pitkän nettikaapelin Expertiltä ja sillä aikaa minä kokosin näppistä. Projekti pääsi siis jatkumaan. Irroitin johdot, siirsin näytön ja muuta rompetta, hyörin ja pyörin. Sitten totesin että a) ompelukone ja saumuri eivät mitenkään mahtuisi samalle pöydälle ja b) pöydän paikka oli huono, johdot olivat keskellä lattiaa, ja koirat saattaisivat riehuessaan nykäistä näytön tai tulostimen lattialle sotkeentueessaan johtoihin. Siirsin pöydän siis takaisin entiselle paikalleen ikkunan ääreen.

Keräsin kynät ja mietin missä kaksi muuta värityskirjaani on, yhden olin pitänyt sohvalla vieressä. Kaivelin kirjahyllyä, kun yhtäkkiä kuului meteliä, ja ta-daa, sinnehän ne tipahti, kirjahyllyn ja seinän väliin. Siirsin tavarat yhdestä väliköstä pois, ja tungin käteni kirjahyllyn taakse. Se väli oli juuri ja juuri sen levyinen, että sain ranteeni sinne. En ylettänyt tavaroihin. Kirosin, kun meillä ei ole kirjahyllyssä taustalevyä. Koitin siirtää hyllyä, mutta eihän se liikkunut milliäkään. Fiksuna likkana otin yhden alalaatikon pois, mutta senpä takana olikin taustalevy. Voihan Ikea!

Vähän aikaa tuumailin ja katselin ympärilleni, ja hoksasin, että ylhäällä katonrajassa olevassa boordissa oli edellisiltana sisälle eksynyt vaaksiainen. Sain pidettyä paniikin poissa, vaikka mielestäni moiset otukset ovat kuin lukkeja siivillä varustettuina. Kyseinen lajinsa edustaja sattui vielä olemaan iso, jalkoineen ja siipineen kämmenen kokoinen. Kävin hakemassa miehen paikalle hoitamaan ”tilanteen”, vedoten siihen, että kissa jahtasi mokomaa otusta jo illalla, ja kohta tippuu tavarat hyllyiltä, jos se näkee saaliinsa.

Kun vaaksiainen oli poissa, sain vihdoin idean. Otin yhdestä väliköstä alhaalta kirjat pois, ja kappas, sitä kauttahan ne seinän ja hyllyn välissä olevat tavarat sai pois. En mä mikään tyhmä ole, blondiviive vaan välillä aiheuttaa kaikenlaisia ajatuskatkoksia. 😀 Löysin värityskirjojeni lisäksi kauan kadoksissa olleet postimerkit sekä kolme viikkoa vanhan vihkitodistuksemme. Lopulta pääsin siis järjestelemään ”uuden” työpöytäni kuntoon. Johtojen kiinnittäminen meinasi aiheuttaa akuutin kyllästymisen, mutta nekin lopulta sain kiinnitettyä. Vähän kyllä kieltämättä harmitti, että tein tämän nyt vasta. Koko se aika mitä opiskelin, tein läksyt keittiönpöydällä tai sohvalla. Tyhmä mikä tyhmä.

Kaikesta huolimatta, olen hirmu tyytyväinen uuteen nurkkaukseeni, totuttelemistahan tämä kyllä vaatii – niin minulta kuin mieheltäkin. Olenkin naureskellut tässä, että nyt sitten vietetään sitä pirun laatuaikaa, kun ollaan kumpikin koneillamme samassa huoneessa. 😀 Seuraavana toivelistalla on isompi asunto – tarvitsen nimittäin toisen työpöydän ompelukoneilleni. 😀

Ta-daa!

Ta-daa!

Silitysrauta etsii vielä paikkaansa, mutta muuten aika kiva. Ja lasissa on hiilihapotettua päärynä-omena-mehua, vaikka väristä ja ”etiketistä” voisi muuta päätellä. 😀

Vastaa