Oona <3

(Huom. Oonasta lisää täällä.)

Eilen 2.4. Oona olisi täyttänyt 4 vuotta.

Tänään 3.4. Oonan kuolemasta tuli tasan vuosi.

Tuntui ja tuntuu ihan hirveältä, mutta toisaalta tunnen olevamme myös kovin siunattuja, että saimme pitää Oonan kolme ihanaa vuotta, ja se opetti ainakin minulle elämästä enemmän kuin ehkä kukaan toinen.

Älä ota elämää liian vakavasti!

Pidä tärkeät jutut lähellä!

Pidä tärkeät jutut lähellä!

Tutustu rohkeasti uusiin tyyppeihin!

Tarkkaile ympäristöäsi!

Pidä omastasi kiinni kynsin hampain!

Keskity!

Muista levätä!

Älä pelkää näyttää hassulta!

Tartu rohkeasti (isoihinkin) haasteisiin!

Näytä taitosi!

Aina ei tarvitse olla hyvällä tuulella!

Tähtää korkeuksiin – sieltä näkee kauas!

Näytä söpöltä – sillä saa paljon anteeksi!

Sulle rakkaan lainata voin,
sanoi Jumala minulle kerran.

Sille kaksitoista vuotta elämää soin
tai vain muutaman tuokion verran.

Sinun tehtäväsi on sitä rakastaa,
kunnes se ylittää elämän rajan;
saat nähdä vaivaa ja uurastaa,
sen pienen elämän ajan.

Se tuottaa sinulle monet huolet
ja usein vie vaivasi hukkaan,
mutta surustasi se kantaa myös puolet
ja sen muistot ei unohdukaan.

Se on maasta ja maaksi sen tultava on,
en muuta voi luvatakaan.

Eihän surusi ole pohjaton,
jos et sitä iäksi omaksi saakaan?”

Ja vastasin Herralle näin;
”Olkoon niin, antaa surunkin tulla,
koiranpennulle, jonka sinulta sain,
on silti kylliksi hellyyttä mulla.
Olen onnellinen, että omistin sen,
joka hetkestä kiittäen.
Ja surun tullessa tuskallisen,
sen kestän ymmärtäen.”

Kiitos Oona kaikesta <3

2.4.2011 – 3.4.2014

~ Gone but never forgotten ~

6 comments

  1. Minna says:

    Ihana postaus, kaikesta surullisuudestaan huolimatta hyvänmielentuoja kuvien ja niin osuvien tekstien ansiosta. Mun eka virtuaalicava. <3

    Ikävä helpottaa ja hyvät muistot jäävät.

    Goodbyes are not forever.
    Goodbyes are not the end.
    They simply mean I'll miss you, until we meet again.

    (pahuksen flunssa kun pistää silmät vuotamaan)

  2. Krista says:

    Minna <3

    Mulle tuli jotenkin helpottava olo kun kirjoitin tätä...sai vähän purkaa sitä pahaa oloa sisältä ja samalla muistuttaa itselleen Oonan tärkeitä elämänoppeja.

    Aamulla mullakin oli kamala allergia, kun silmät vaan vuosi, mutta nyt on onneks sekin helpottanut.

  3. Marjut says:

    Ihana teksti, vaikka osaltaan surullinenkin <3
    Voimia ja ihana lukea Oonan hienoja mietteitä! Niistä voisimme kaikki ottaa oppia…

  4. Tiia says:

    Kiitos tästä postauksesta. Ensimmäinen oma koirani lähti 3.3.2015 vihreämmille niityille 4 vuoden vanhana äkillisesti. Ikävä on suuri. <3

Vastaa