Markiesje!

Tutustuin tänään sattumalta minulle uuteen koirarotuun, markiesjeen.

Kuva lainattu täältä

Kuva lainattu täältä

 

Rakkautta ensi silmäyksellä! Ihana, ihana, ihana! 

 

Markiesje (myös hollandse tuliphond ja dutch tulip hound) on hollantilainen koirarotu. Rotu on spanielityyppinen hyvin pieni seurakoira. Markiesje on melko harvinainen rotu, eikä sitä oikeastaan tavata Hollannin ulkopuolella. Kotimaassaan sen populaatio oli vuonna 2007 1200 yksilöä.

 

Markiesje luokitellaan kääpiöspanieleihin, mutta sillä ei kuitenkaan tule olla dwarfismiin viittaavia piirteitä. Sitä kuvaillaan elegantiksi, hienorakenteiseksi ja rungoltaan suorakaiteen muotoiseksi. Silkkisessä ja kiiltävässä karvapeitteessä on runsaat hapsut. Ainoa hyväksytty väritys on musta, jossa kuitenkin sallitaan pienet valkoiset merkit rintakehässä, käpälissä ja hännänpäässä. Keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi määritellään uroksella 37 cm ja nartulla 35 cm (uroksen maksimikorkeus on 41 cm ja nartun minimikorkeus 30 cm) ja painoksi sukupuolta tarkemmin määrittämättä noin 10 kg.

 

Tyypillinen markiesje on rauhallinen, ystävällinen, tasapainoinen ja älykäs. Sen ei koskaan tule olla arka, hermostunut tai ärhentelevä, eikä se saa suhtautua vieraisiin pelokkaasti. Sitä kuitenkin kuvaillaan tarpeen vaatiessa hyväksi vahtikoiraksi.

 

Jo 1600- ja 1700-luvuilla Alankomaissa tunnettiin paikallinen spioen-tyyppinen (spanielimainen) koira, joka kuvattiin usein senaikaisissa maalauksissa. Sitä pidetään nykyisen rodun kantamuotona. Markiesjea on tavattu nykyisessä muodossaan joskus 1980-luvulla, mutta rotu alkoi hävitä uhkaavasti ja sitä alettiin elvyttää papillonin avulla, mikä näkyy selvästi sen ulkomuodossa. Vuonna 1999 se saatiin viimein vakiinnutettua rotutyypiltään ja Hollannin Kennelliitto hyväksyi sen virallisesti alankomaalaiseksi roduksi. Se on kotimaassaankin melko harvinainen virallisesta tunnustuksesta huolimatta, eikä se ole vielä FCI:n hyväksymä. Suomessa on vain yksi markiesje. [Wikipedia]

 

Eli Hollannin-reissua pukkaa! No ei kai nyt sentään, mutta mahdottoman ihanalta rodulta vaikuttaa, ja toivon että niitä saataisiin meillekin joskus.

Koiria ei haluta antaa toistaiseksi ulkomaille kannan ollessa pieni ja ettei siihen sekoitettaisi muita rotuja. Ilmeisesti näitä on myös ainakin ollut muutamassa muussa Euroopan maassa, kuten Saksassa. Ja luin jostain, että näitä olisi jonkun verran myös Yhdysvalloissa!

Jos cavalierin terveystilanne tuosta huononee, voisi markiesje olla varteenotettava vaihtoehto. Ja miksei voisi pitää sekä cavaliereja että markiesjeja. Ainahan sitä voi haaveilla. 😀

Vastaa