Ihanat tytöt <3

Alkuun selvennys: mä kutsun meidän koiria usein tytöiksi.

Kun Nuppu tuli meille viime kesänä, Donna oli viikon tyrmistynyt. Se koitti olla niin kuin pikku kakaraa ei olisikaan. Viikon lopulla Donna pääsi tyrmistyksestään yli ja ne rupesivat leikkimään. Oltiin M:n kanssa haltioissamme. Donna, meidän hieno frouva alkoi käyttäytymään ihan villisti.

No, alkusyksystä leikit kuitenkin loppuivat, kun Donnalla alkoi juoksut ja Nupun pentusuoja alkoi haihtumaan. Donnaa ei enää huvittanut leikkiä. Nuppu koitti kovasti hakea toista leikkimään, mutta sai korkeintaan murahteluja vastaukseksi. Pian Nuppu oppi, että jaaha, leikit on leikitty.

Ennen Donnan leikkausta, mulle sanottiin että leikkauksen jälkeen Deestä voi tulle todella riehakas. Mietin, että no ei varmasti tule, mutta salaa toivoin että se alkaisi taas leikkimään Nupun kanssa.

No, leikkauksesta on kulunut nyt vähän yli kuukausi ja voisi sanoa että Donna voi hyvin. Onhan leikkauksissa aina riskinsä ja vanhemmilla nartuilla voi leikkauksen jälkeen ilmetä virtsavaivoja. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka vatsan haava oli todella pitkä, se on parantunut niin ettei sitä kohta enää edes huomaa.

Äsken olin lähdössä tyttöjen kanssa pihalle, ja ne olivat ihan innoissaan. Tulin tähän sohvalle putsaamaan lasejani ennen lähtöä ja tytöt tietysti perässä. Donna tuli lähelle ja Nuppu riekkui muuten vaan, mutta yhtäkkiä Donna alkoi puskemaan takapuolellaan Nuppua pois. Niin se teki silloin kun ne vielä leikki.

Istuin tässä henkeäni pidätellen että oumaikaad, alkaako ne taas leikkimään. Nuppukin huomasi saman ja oikein ärsytti Donnaa. Lopulta Donnalla meni hermo, ja se ajoi Nupun pois sohvalta. Nuppu tuli takaisin ja taas sama juttu. Ihana nähdä kun meidän aina niin rauhallinen frouva Dee saa vähän eloa ja alkaa riehumaan. 🙂

Nyt ollaan kaikki sohvalla reporankoina lenkin jäljiltä ja odotellaan että M tulee töistä kotio ja tuo meille herkkuja Subwaysta.

2 comments

Vastaa