Back to blog…

Eli suomeksi sanottuna; täällä taas! Suunnittelematon bloggaustauko alkoi syksyllä, ja sitten se vähän venähti… Monesti kyllä olen miettinyt, että pitäisi kirjotella, mutta aina se vaan jäi. Vaan no more! (Eikös oo kauheen näppärää tää mun finglish. 😀 )

No niin, nyt kun paluupuhe on pidetty, niin voi huokaista ja jatkaa vanhaan malliin, eiks je?

***

Eletään tammikuun loppua, tarkemmin sanottuna taitaa olla jo 28. päivä ja kello on puoli neljä aamuyöllä. Miksi mä olen hereillä tähän aikaan ja kirjoitan jotain blogia? Älkää kysykö…

Eipä tämän tauon aikana ole juuri ihmeitä tapahtunut, vaikka onhan tässä ollut kaikenlaista…

***

Mummi pääsi loka-marraskuun vaihteessa palvelukotiin/taloon/mikä lie. Olin ihan hirmu tyytyväinen, koska nyt sillä on 24h hoitohenkilökunta ihan oman oven takana. Mummi sai (mun mielestä) oikein hyvän paikan. Vaikka onkin laitos, mutta sijaitsee Helsingin suht keskustassa, eli ei joutunut minnekään Vantaalle tms. Ja sillä on oma, joku 24 neliön yksiö, missä on pieni keittiönurkkaus ja oma parveke! Kun niin sen asunnon, olin ihan että mäkin voisin asua tämmöisessä! 😀 

Mummille muutos oli tietysti iso ja mullistava. Kunto on romahtanut isän kuoleman jälkeen (15.11.2013) ja huoli on ollut todella kova. Muisti ei ole enää entisensä, ja vaikka järki leikkaa ”selvinä hetkinä” kuin partaveistä, on kuitenkin pikkuhiljaa tullut enemmän sellaista sekavuutta. Ihan kamalaa katsoa kun toinen vaan lipuu pois. 

Nyt en ole jutellut mummin kanssa varmaan kuukauteen, eli sen jälkeen kun käytiin M:n kanssa katsomassa mummia sairaalassa. Täti, joka mummin asioita hoitaa, ei pidä mua ajan tasalla tapahtumista. Ilmeisesti syynä se että lähdin silloin vajaa 6 vuotta sitten tänne maalle ja hän JOUTUI ottamaan mummista vastuun. No eipä häntä kukaan pakottanut, mutta nyt sitä marttyyrinkruunua on hyvä pitää päässänsä. 

Ennen me juteltiin mummin kanssa ihan päivittäin. Soitin hänelle yleensä aamuisin kun olin koirien kanssa lenkillä. Nyt kunto on sellainen, että kännykän käyttö on kovin vaikeaa, eikä aina muista missä se on. Lisäksi selvisi, että mun numero on jotenkin kummasti joutunut mummin kännykän estolistalle. Kun puhuin tädille siitä, hän vain totesi että mummi on sen kännykän kanssa sählännyt jotain ja vahingossa laittanut. Kuitenkaan kukaan ei ole minua sieltä estolistalle pois ottanut… 

Mulla on toisaalta kamala olo, kun en ole paremmin yrittänyt pitää yhteyttä mummiin, toisaalta luulen sen johtuvan siitä, että alitajuisesti koitan ottaa henkistä välimatkaa, koska uskon, että mummilla on enää kovin paljoa elinaikaa. Mummi on ollut niin suuri vaikuttaja mun elämässä, ilman häntä en tiedä olisinko tässä kirjoittelemassa tätä. 

Mutta pakko vaihtaa aihetta ennen kuin alan vollottamaan, aika herkillä jo olen.

***

Marraskuussa kävin heittämässä koirien kanssa keikan Sipoon kulmilla. Mentiin siis jälleen Nupun kasvattaja luokse kylään. Donnalla oli siellä hammaslääkäriaika samalla lääkärillä, joka vajaa vuosi sitten leikkasi Deen ja poisti nisäkasvaimen. Silloin se nukutus oli sen verran pelottavan kuuloista (heräsi kesken kaiken, ja kun sai ainetta lisää, lakkasi hengittämästä), että vaikka kuinka etsin lääkäreitä lähempää, en vaan kyennyt varaamaan muille aikaa. Onneksi meidän luottolääkäri suostui jälleen ottamaan meidät vastaan, ja saatiin lopulta aika melko pian. 

Donna kun tuli meille syyskuussa 2013, sillä oli jo silloin suu kamalassa kunnossa. Seuraavana kesänä vietiin se hammaslääkäriin Poriin. Sanoin siellä, että poistaa hammaskiven ja KAIKKI huonot hampaat. No homma ei mennyt niin kuin Strömsössä, joskus puolen tunnin päästä siitä, kun jätettiin Donna vastaanotolle (eikä sitä oltu vielä nukutettu) meille jo soitettiin että pitäisi mennä hakemaan, koska on herännyt nukutuksesta ja huutaa. Siellä se haukkui tutunkuuloisesti taustalla, ja niinpä kurvattiin takaisin hakemaan Donnaponnanen. 

Eivät kuitenkaan olleet poistaneet kaikkia huonoja hampaita, vain ”ne jotka heiluivat eniten”. Reipas 190  euroa tuli reissun hinnaksi. Pahanhajuinen hengitys palasi suht äkkiä takaisin ja sitten tosiaan viime vuoden alkusyksystä (?) huomasin yhden hampaan haljenneen. 

Ajelin tyttöjen kanssa siis Nikkilään ja lääkäri kävi tarkistamassa Donnan suun. Olin varoitellut puhelimessa, että suu on todella kamalassa kunnossa, ja varmaan kaikki hampaat pitää poistaa… No lääkäri totesi, että ei se suu nyt niin paha ollutkaan kuin hän kuvitteli. Huh, se vähän lievitti huonoa omaatuntoani. Muistutin lääkäriä viime kerrasta nukutuksen kanssa, ja sitten kun Donna oli nukahtanut syliini, lähdettiin Nupun kanssa katsomaan sen äitiä ja mummoa ja siskoja ja tätejä ja ties ketä. 😀 

Nupun kasvattajalta on tullut mulle ihan luottohenkilö, kysyn aina häneltä jos mietityttää joku juttu koirien kanssa, ja hän on auttanut tosi paljon Donnankin kanssa. Kun kerroin että meillä on taas aika varattuna tutulle lääkärille, hän heti kysyi, että jäädäänkö yöksi. No jäädään! Tosi ihanaa kun saadaan sieltä aina majoitus, Donnan lääkärireissut kun ovat aina niin rankkoja tietysti Donnalle, mutta myös minulle, että reilun parinsadan kilometrin ajaminen edestakaisin samana päivänä, ja toiseen suuntaan pöpperöinen koira kyydissä ei vaan kuulosta kovin ihanteelliselta.  Olen niin iloinen että löysin tämän kasvattajan, ja että häneltä saatiin pentu. Jos hän vaan jatkaa kasvattamista (ja miksei jatkaisi), niin voin varmuudella sanoa että seuraavakin pentu sitten joskus tulee kyllä häneltä (jos siis saadaan 😀 ). 

Parin tunnin päästä minulle soitettiin, että Donna alkaisi heräilemään ja nyt voisin hakea sen. Nuppu jäi kasvattajan kotiin kun kurvasin hakemaan rouva Deetä. Homma oli mennyt taas vähän keljusti, tällä kertaa Donna oli nukutuksessa saanut epilepsian tyyppisiä kohtauksia. Mutta siellä se silti minut nähdessään koitti päästä luokseni vaikka jalat eivät kantaneet. Huh huh! 

Sitten koitti maksun aika… Etukäteen mitä olin netistä tutkiskellut eri klinikoiden hintoja ja keskustelupalstoja,  sain sen käsityksen että tulee maksamaan vähintään vähän vajaa 600 euroa. Olin säästänyt lähes kaikki valmistujaislahjarahani,  viitisensataa euroa ja lisäksi olin pitänyt huolta että tilillä on tarpeeksi rahaa. Summan kuuleminen on aina jännä paikka meikäläiselle, ja mielessäni jo kuvittelin kaikenlaisia kauhuskenaarioita minusta soittamassa miehelle, että käy äkkiä laittamassa rahaa klinikan tilille tms. 😀 No, hinta oli lääkkeiden kaikkineen (antibiootti ja kipulääke) n. puolet tuosta mitä pelkäsin. 🙂 Lääkäri sanoi, että tuo nukutus on kyllä ongelmallista tuon koiran kanssa, ja maalaisjärkikin jo sanoo, että 9 vuotiaan koiran nukuttaminen on muutenkin riskialtista, saati että lisänä on tuollaiset reaktiot nukutusaineisiin.

Suusta poistettiin hammaskiven ja haljenneen hampaan lisäksi yksi tai kaksi poskihammasta sekä kaikki loput etuhampaat (osa oli poistettu jo silloin Porissa). 

Kannon Donnan autoon ja ajeltiin majapaikkaani. Tyypilliseen tapaansa Donna ei kauaa ”pöhnässä” viihtynyt, pakko oli seurata minua vessaankin vaikka jalat petti alta. Jonkin ajan kuluttua lähdettiin kasvattajan ja hänen koirakatraansa sekä Nupun kanssa lenkille. Donna jätettiin suosiolla sisälle. Parikymmentä minuuttia oltiin pois, ja kun tultiin takaisin odotti meitä yllätys kun avasimme oven. Donna seisoi ruokapöydällä josta näkee suoraan ulko-ovelle. En tiennyt itkeäkö vain nauraa. Koira joka oli ehtinyt olla hereillä tunnin verran nukutuksen jälkeen, kiipeili itse pöydälle. Mamman pikku apina. <3 Toipuminen sujui oikein hyvin, Donna sai särkylääkettä ensin kahdesti päivässä, ja nätisti otti lääkkeet, vaikka toinen oli pahanmakuinen selvästi. Pari kertaa tabletti löytyi hetken perästä lattialta, mutta minä kurja tungin mokoman vaan uudestaan suuhun ja pakotin nielemään sen. 

Hammaslääkärikäynnistä on nyt parisen kuukautta, eikä hengitys vieläkään haise. Tututkin ovat huomanneet että hei, eihän tässä enää pyörry kun toinen tulee naaman eteen hönkimään. 😀

***

Mutta nyt käyn nukkumaan, 2 tunnin päästä herätys ja vihdoinkin alkaa tuntumaan siltä että tässä voisi jopa nukahtaa. Olen ollut pari päivää vähän huonovointinen ja iltaisin aina lämmön nostanut päälle, että nukkuminen on ollut heikonpuoleista. 

Ovet and out.

(Edit: ennakoivasta tekstinsyötössä johtuen teksti sisältää kirjoitusvirheistä ja hassuja sanoja. Korjaan ne kun olen vähän skarpimpi. 😀 )

Vastaa