Lemmikkien kanssa junassa vol 2.

Kävipä sitten niin, että mies ei pääsekään viemään minua ja koiria perjantaina juna-asemalle. Työvuoro olikin eri kuin mitä oltiin puhuttu, ja vika tietysti minun koska puhuin väärästä viikosta…

No, hieman kiroiltuani totesin että ei auta kuin soittaa appiukolle joka eläköityi vastikään, ja pyytää kyytiä. Hänellä ei ollut menoja, joten seuraavaksi soitin VR:n asiakaspalveluun ja vaihdoin liput aiempaan junaan. Olin ensin menossa viiden jälkeen lähtevällä junalla, aikaisemmin mies ei olisi ehtinyt minua viemään, mutta nyt lähdenkin jo 11 jälkeen.

VR:n asiakaspalvelussa vastattiin nopeasti, vaikka ensin automaatti sanoi palvelussa olevan ruuhkaa. Koska olin jo ennakkoon katsonut valmiiksi sopivan junan, ja sen että siinä on paikkoja, niin tiesin että tässäkin junassa on iso lemmikkipaikka, toisin kuin siinä millä minun piti alunperin mennä. (Kts. edellinen postaus)

Asiakaspalvelija ehdotti lemmikkipaikkaa, mutta pyysin tuota ison lemmikin paikkaa. Hän tutki asiaa ja sanoi sitten että siinä vieressä istuu jo joku lemmikin kanssa. Totesin ettei se haittaa, koska koirani tulevat kyllä juttuun kaikkien kanssa, ja että niiden kanssa on todella hankalaa istua muualla kun jalkatilaa on niin vähän. Hän ymmärsi ja varasi minulle paikan. Maksu hoitui puhelimessa eikä kustantanut minulle kuin vähän reilun kympin.

Puhelun jälkeen tajusin, että ystäväni jolle olemme menossa yöksi, kotiutuu vasta neljän jälkeen töistä, ja minä olen jo puoli kaksi Helsingissä. Sain sitten loistoidean, katson etukäteen jonkun koiraystävällisen kahvilan ja menen sinne viettämään aikaa ja juomaan teetä. Näillä ilmoilla kun ei huvita kuljeskella ulkona kaikkien tavaroitten kanssa jos ei ole pakko.

Käyn nykyään todella harvoin Helsingissä, nyt kun mummia ei enää ole niin ei ole paikkaa minne voisi vaan marssia kahden koiran (ja miehen) kanssa majoittumaan. Ollaan käyty sitten päiväseltään kääntymässä, mutta kun matkoihin menee 7-8 tuntia niin eipä siinä ihan hirveästi ehdi. Aika ajoin joku harmittelee kun ”ette täällä tulleet käymään” tai ”vitsi kun oisitte olleet pidempään, oltais käyty vaikka kahvilla tai jotain). Koska sisarusten kanssa suunniteltiin jo lauantaille get together-nyyttärit, ja sunnuntaina vuorossa mummulla vierailu (mummu on oikeastaan se syy miksi menen, hän täyttää tammikuussa jo 92 vuotta, joten sitä yhteistä aikaa ei enää kauheasti varmaan ole), niin ajattelin että nytpä avautui sopiva mahdollisuus käydä jonkun kaverin kanssa kahvilla. Laitoin siis Facebookiin tilapäivityksen:

hola

Päivityksestä on nyt kahdeksan tuntia. Se on kerännyt huimat viisi tykkäystä, eikä kukaan ole vielä tarjoutunut seuraksi. Ei siinä mitään, ei mua haittaa mennä yksin ollenkaan, ihmettelen vaan näitä jotka valittavat kun ”ei ikinä nähdä”. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Aina kun olen erikseen ilmoittanut saapuvani Helsinkiin, niin ei ole ihmisiä kiinnostanut. Että se siitä sitten.

Tän takia tykkään eläimistä. Ne ei koskaan esitä että ”joo joo, onpa kiva nähdä”. Ne on aitoja ja suoria ja jos niistä joku on kivaa, niin sit se kans on kivaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tykkään ihmisistä. Vanhuksena olen ihan varmaan erakko jossain metsämökissä sadan kissan kanssa. 😀

Lemmikkien kanssa junassa

Viikon päästä olen menossa Helsinkiin viikonlopuksi, ja koska mies on töissä myös lauantaina – tarkoittaa se sitä, että itseni lisäksi junamatkalle lähtee myös meidän koirat. Junamatka on tällä kertaa hyvinkin kohtuullinen ajallisesti sekä muilta ominaisuuksiltaan. Koska ei ole vaihtoa, ei tarvitse stressata sitä ehtiikö seuraavaan junaan eikä tarvitse juosta Tampereen ruuhkaisessa alikulkutunnelissa koirien kanssa, junamatka kestää vain reilut pari tuntia, mikä alkuun saattaa kuulostaa pidemmältä ajalta kuin onkaan – nimittäin bussilla täältä Helsinkiin menee vähintään 4,5 h vaihdoitta – vaihtojen kanssa sitten enemmänkin, jopa 7 tuntia! Ja tietysti plussaa on myös sekin että opiskelijana saan liput puoleen hintaan. <3

Varasin liput (mielestäni) hyvissä ajoin, ja lo and behold – lemmikkivaunussa oli vain muutamia paikkoja jäljellä sekä meno- että paluumatkalla.

Avataas tätä vähän. Ensinnäkin termi ”lemmikkivaunu” on harhaanjohtava. Kyseessä ei ole kokonainen vaunu lemmikkien ja heidän omistajiensa käyttöön. Kyseessä on vaunu, josta pieni tila on varattu lemmikin kanssa matkustaville.

Havainnollistaakseni asiaa paremmin, tein oikein tämmöisen hienon grafiikan. (Vaunujen kuvat ovat niistä vaunuista nykyisellä paikkatilanteella, joilla itse matkustan.)

intercity1 pendolino1

(Kuvista kiitti VR:lle, vähän vaan lainasin.)

Ugh, olen puhunut.

No enpäs oikeasti ole. En nimittäin jaksa uskoa, että kaikki lemmikkipaikan varaajat matkustavat lemmikin kanssa. Aiemmilla reissuilla muita eläimiä on meidän lisäksemme ollut vain muutama.

Ja jotta nyt varmasti saisin äitien (ja isien) vihat päälleni, niin vertaanpa koiria lapsiin! Lapsille on leikkivaunu, mutta lasten kanssa voit mennä ihan mihin vaunuun vaan! Koitapa koirien kanssa samaa niin ei onnistu. Joo, tiedän kyllä että on lemmikeille pahasti allergisia ihmisiä, joten nykyinen järjestely on katsottu kaikille parhaaksi, mutta entäs kun minä olen allerginen tenavien kiljumiselle ja ravaamiselle käytävää edestakaisin? *sarcasm*

Voitaiskos sopia niin, että lemmikkipaikkoja ei varaile muut kuin lemmikinomistajat, ellei joka ikinen vaunu sitten ole ääriään myöten täysi? Musta se ois ihan reilua.

Olen vahingossa kerran varannut paikan leikkivaunusta, ja voi sitä häpeän määrää mitä koin, kun istuskelin yksikseni siellä, joku mamma multa kysyi että ”kuka noista on sun” ja vastasin nolona että ei kukaan. Ja lisäksi tämmöiselle joka sietää lapsia vain lyhyinä kuureina pienellä annostuksella se parituntinen oli aivan kamala kokemus. En mä vihaa lapsia, lähinnä vanhemmat mua ärsyttää jos eivät yhtään pidä järjestystä yllä. Jos matkustaisin esim. sukulaislapsen kanssa, niin voitaisiin hyvin mennä leikkivaunuun enkä olisi naama norsun alapäällä. Mutta se tenava ei mun vahtivuorolla nuolisi liukumäkeä/lattiaa/penkin käsinojaa/kaidetta/valitse tähän joku muu sopiva.

Jatkossa junien suunnittelussa ja kehittämisessä toivoisin vähän lisää panostusta siihen lemmikki”vaunuun”.

Ensinnäkin, varataan se yksi kokonainen vaunu lemmikeille! Voihan sinne tulla ja tuleekin sitten myös niitä joilla sitä lemmikkiä ei (mukana) ole. Eli ei olisi keltään pois, mutta meille lemmikinomistajille ansaittu myönnytys. Allergisilta se ei olisi pois, sillä junissahan on allergiahyttejä ja -vaunuja, ja veikkaanpa että kovin allergiset ei nykyäänkään lemmikkivaunuun jalallaan astu vaikka lemmikkejä onkin vain toisessa päässä vaunua.

Ja tehtäis siitä lemmikkivaunusta enemmän…lemmikkimäinen. Leikkivaunussa on liukumäki ja muuta sälää, mutta lemmikkivaunu on vain ihan tavallinen vaunu. Ehdotan että isoille lemmikeille varattaisiin nykyisen yhden sijasta vaikka edes kaksi paikkaa. Penkkien materiaalit sellaisiksi, että ne on helppo puhdistaa karvoista ja liasta. (FYI: Koiran ei ole pakko penkillä maata että sitä karvaa tarttuu joka paikkaan. Karvalla on jokin maaginen kyky mennä myös sinne, missä sen omistaja ei ole ollut.) Ja koska lemmikin kuljettaminen junassa maksaa, niin kai ne nyt hitto vie saa sitten enemmän kuin oikeuden hengittää junassa? Tai jos vaikka kaksi lemmikkiä saisi kulkea yhdellä maksulla? Koirien liput maksoivat yhteensä lähes saman verran kuin omat menopaluulippuni. (Lemmikkimaksu per matka on 5 € per kuono, eli yhteensä 20 € maksan siitä ilosta että koirat saavat istua likaisella ja vetoisalla lattialla ellen ota niitä syliin. Ja nyt ei mitään ”mitäs läksit, oma moka” -juttuja sitte. Saan valittaa koska mä voin. Ni!

Varasin muuten paluumatkalle ison lemmikkipaikan. Mietin ensin että kehtaanko, mutta istumapaikkoja ei tosiaan ollut kuin pari vapaana, ja tuumin että kyllä kaksi cavalieria vie yhden ison koiran tilan mennen tullen, varsinkaan kun nämä eivät ole niitä höyhensarjalaisia, Donna painaa reilu 8kg ja Nuppu vähän enemmän.

Kahden koiran kanssa matkustamisessa julkisilla kulkuvälineillä pidempi reissu on aina…haastavaa. Tavarat pitää saada pakattua fiksusti ja mieluiten reppuun. Vetolaukku on astetta hankalampi kun koirien lisäksi saan nostella sitä kyytiin ja pois. Mutta entäs kun koirien takia matkatavaroitakin on melkein puolet enemmän? Laskeskelin juuri tuossa että itse tarvitsen parit farkut ja paidat, sukkia, alusvaatteita, hammasharjan ja -tahnan sekä muut hygieniakamppeet, lääkkeet, iPadin ja laturin ja pakko mahduttaa myös kummitytön joululahja. Koirille tarvitsen mukaan vesipullon, ruokaa, vesikuppi ja ruokakipot, ison pyyhkeen jonka päällä voivat makoilla junassa ja johon pyyhitään tassut sisälle mentäessä ettei kaverin sohva ole tassunjälkiä täynnä heti. Mun reppuni ei tuota määrää tavaraa kyllä vedä, täytyy kehitellä joku systeemi.

Noin, en muista enää mitä muuta mun piti purnata, mutta eiköhän tässä nyt ollut taas toviksi.